
Jotkut kohtaamiset ovat minulle kuin jumppakuminauhoja: Kun vastetta tulee, aivoni alkavat toimimaan ja sormet liikkumaan näppäimistöllä. Monet kirjoitukset ja puheeni ovat syntyneet edellä mainitulla tavalla. Muutamat kohtaamani tilanteet ovat saaneet pohtimaan: Miten tähän nyt oikein suhtautuisi? Ovatko asiat noin mustavalkoisia kuin annetaan ymmärtää? Tai ehkäpä tämä, mitä koen, on osa minua: Tieni on monesti ollut…

Tuloksena on väljyyttä, parempi näkyvyys ja terve kasvun mahdollisuus.

Elämä…sekin synkkää ja ikävää..? Joulun alla erään lehden artikkelia varten oli haastateltu turisteja. Haastattelun aiheena olivat suomalaiset joululaulut. Niiden sanat käännettiin turisteille. Reaktiot olivat ällistyneitä: Oikeasti, laulatteko, te suomalaiset, tällaisia joululauluja? En ollut tarkemmin ajatellut esimerkiksi Hei tonttu-ukot hyppikää -laulun sanoja sen tarkemmin (varsinkin, kun kyseisen laulun laulamisesta taitaa olla vuosikymmeniä)…: ”Hetken kestää elo tää…

Vastottain minun piti kirjoittaa (hengellinen) matkatarinani. Jouduin tosiaan miettimään, miten ihmeessä minä tarinani oikein sanoiksi puen. Elämäni on ollut sen verran monisyistä, että kirjan muotoon puettuna siitä saisi monta lukua. Toisaalta – en kovin paljon ole avoimesti elämäni kiemuroista puhunut, koska on niin monta ihmistä, jotka tuntevat myös ne ihmiset, jotka ovat matkansa varrella tulleet…
Tällaisen ohjeen antoi valokuvaan Rick Diffley ja jatkoi: Ja mene tarpeeksi lähelle. Valokuvaukseen tarkoitettu ohje pätee valokuvaajien lisäksi myös niin kirjoittajille kuin puhujillekin, niin hengellisessä kuin sekulaarissa kentässä. Tunne – niin peruspotutus kuin innostuminen asiasta – välittyy läpi tahtoi sitä tai ei. Ajattelen, että erityisesti kristittyinä meidän kannattaa pohtia levitämmekö ympärillemme iloista sanomaa siitä, että…

Kuulin vähän aikaa sitten siitä, kuinka ravut käyttäytyvät sankossa: kun yksi yrittää reunan yli, muut vetävät sen jaloista alas. Näin kaikki pysyvät sankossa. Edellisessä kirjoituksessa viittasin narsistiin tai narsistiseen henkilöön; sellaiselle se, että joku pääsee eteen päin – ilman, että tapahtunut tukee häntä – on verinen loukkaus. Ilman mitään narsistista diagnoosiakin, erityisesti meillä suomalaisilla, on…

Annoin nuorten ryhmälle hartauden aiheeksi lunastuksen, ja kysäisin jatkoksi: – Muistatteks te, mitä se lunastus on…? Siitähän oli riparilla puhetta… – Onks se samaa kuin, jos tuosta romusta (nyökkäys ulos) maksais 1000 €, jos se menis lunariin. Täydensin teiniteologiaa selittämällä, että vakuutusyhtiöiden ja Jeesuksen lunarit eroavat hieman toisistaan. Syntiinlankeemuksen ja synnin myötä myös ihmiskunta ja…

Aamuisia herätyksiä Kevään merkki Kymenlaaksossa on arktisten lintujen muutto. Näky on komea, osin jopa meluisa, kun valtavat määrät lintuja lentää ylitse. Oink, oink, oink,… Kuuluu joskus niin läheltä, että aamuherätys tulee saman tien. Toki paljon muitakin lintua muuttaa tästä yli, mutta hanhien ääni on niin ainutlaatuinen, että lintuihin perehtymätönkin sen erottaa. Halutessasi voit lukea tästä…

Mies on matkalla kaupungista toiseen. Matkalla miehen yllättää rosvojoukko. Rosvot ottavat mieheltä kaiken: rahat ja vaatteetkin päältä. Ihan kuin tuossa oli olisi tarpeeksi, he lyövät miestä kipeästi (isommille voi sanoa, että pahoinpitelevät) ja jättävät hänet tiepuoleen. Tiellä on muitakin kulkijoita. Pappi – varmastikin matkalla toimittamaan jumalanpalvelusta Jerusalemin suureen temppeliin. Komea papin puku päällä ja kaikkea. Eikä…

Pidin varhaisnuorten kerhoa. Käytimme seurakunnassa Kerhonohjaajan käsikirjaa. Se helpottaa erityisesti nuorten kerhonohjaajien työtä. Hartaudet ja monet toimintajutut ovat valmiina. Niin tämänpäiväinenkin: Sauluksen tarina. Toiminnallisena osuutena rakensimme legoista tarinan tuokiokuvia ja kuvasimme ne. Minua jäi puhuttelemaan yhden kerholaisen kuva Jeesuksesta. Hän kohtasi tiellä Sauluksen, joka vainosi Jeesusta Hänen omissaan. Kerholainen kuvasi Jeesuksen Kunnian Kuninkaaksi, valtikkaa kantavaksi,…