Yleinen
-
Pohdintaa siemenpussien äärellä
Peilausta ja heiluriliikettä Takanani on syvällinen peilausprosessi suhteessa siihen, mihin uskon. Yhtä lailla takanani on heiluriliike äärilaitojen välillä: tietyistä ajatuksista hyvin kriittiseen suhtautumiseen – ja taas takaisin. Peilausprosessin ja heiluriliikkeen taustalla ovat kokemukseni hengellisyyden väärinkäytöksistä. Minun logiikallani väärinkäytöksistä seurasi se, että suhtauduin äärimmäisen varauksellisesti – jopa kielteisesti – kaikkiin niihin hengellisyyden alueisiin, jotka jollakin tavoin…
-
Surun rajamaalta naurun maahan
On hyvä, että nostamme katseen ja säilytämme toivon ahtaissakin elämän solissa, että kyllä se siitä. Sen sijaan keinoilo ei ole hyvä asia. Jos isken kirveellä jalkaani ja sanon: “Ei mitään hätää, kyllä se tästä.” En vaivaudu tutkimaan vaurioita saatika hoitamaan haavaa, voi käydä todella kehnosti. Sama ongelma on elämässämme, jos emme saa/anna itsellemme lupaa surra…
-
Takaisin luottamuksen lähteelle
Pohdin mieheni kanssa menneitä kokemuksiamme, erityisesti elämässämme ollutta usean vuoden omituista aikaa, jolloin kävimme kirjaimellisesti vastuksesta vastukseen. Voisi puhua tappion kierteestä, johon ei ollut yhtä ainoaa syytä, vaan voisimme puhua ilmiöstä, joka ruokkii itse itseään. Kuvaisin tilannettamme epäuskon kehällä, johon putosimme karvaiden kokemuksiemme jälkeen: Pettymys johti pelkoon ja eristäytymiseen, ne taas tukiverkon puutteeseen ja syvenevään…
-
Pelottava ”-suus”
ukion uskonnonkirjasta jäi päällimmäisenä nk. vapaista suunnista (helluntalaiset, vapaakirkolliset, baptistit, metodistit, Pelastusarmeija, jne., jne.) mieleen kuva, jossa ihmiset rukoilivat kädet kohotettuin ”auvoinen” ilme kasvoillaan. Outoa. Kummallista. Minä en ainakaan halua olla tuollainen. Muistan ajatelleeni. Ajoin pyörällä Suojakallion ohi. Kesällä pihalle nousi valkoinen teltta. Joskus teltta saatettiin pystyttää naapurikylällekin. Kovaääniset kantoivat meille saakka. En mennyt mukaan…
-
Pettyneen paluu
Ennakkoluulojani -karsittiin niin ”hihhuleina” kuin ”kuivina kapakaloinakin” pitämistä yhteisöistä. Nk. uskoontuloni mullisti elämäni: Kuolemanpelko oli tipotiessään ja yli ymmärryksen menevä ilo ja rauha täytti mielen. Suhtautumiseni yliluonnollisiin ja järjellä selittämättömiin kokemuksiin muuttui, kun koin yliluonnollisia ja selittämättömiä asioita, joille peruslähtökohtaisesti en ollut avoin. Kirjoitin myös kokemuksestani nk. Pyhän Hengen täyteyden ja kielilläpuhumisen suhteen. – Kun…
Ahon laitaa 